Kuukausi poissa Suomesta. Aikamoista. Vältän mieluummin Suomen dissaamista, mutta tosiasia on että olemme me kyllä melkoinen kansakunta, joka poikkeaa muista. Joulu, tuo perheonnen paras aika, on taas ollut antamisen ja yhdessäolon aikaa. Sunnuntai päivän ratoksi istuin junassa paluumatkalla Jyväskylästä Helsinkiin ja vieressäni istuvan miehen mieltä vaivasi kuluneet juhlapyhät. Ote keskustelusta, joka kyllä kaikessa traagisuudessaan sai minutkin hyvälle tuulelle. On se päivä huomennakin!
Tomi: "Jotenkin taas niin uuden elämän alussa näin maanantain kynnyksellä. En mä nyt tiedä menikö tää reissu niinku huonosti vai ihan kohtalaisesti. Jotenkin se lähti siitä joulusta ja kaikesta stressistä. Sitten mä päätin lähteä tuonne Seinäjoelle pilaamaan parisuhteenikin näin uudenvuoden kynnyksellä. Oikeestaan en mää tiedä mistä se Maarit niin suuttui. Mä sanoin ihan reilusti puhelimessa, että oon todella humalassa niin jos sen on jo sanonut etukäteen niin ei siitä mun mielestä sitten pidä enää paikan päällä suuttua!! No sitten se mun autokin vähän jäi sinne kun siinä oli jarrut jotenki vialliset tai jotain. Ja sit saunassa mä mursin tän mun jalkani.
Ei mua niinku harmita. No ehkä se, ettei se Maarit edes hei sanonut kun mää lähdin nilkuttaa kohti juna-asemaa aamulla. Huomenna pitäis mennä töihinkin. Mää vihaan mun työpaikkaa ja niitä ketä siellä on. Nyt mä kyllä vedän tässä tämmöset sivistyneet sunnuntaitumut ja katon sitä töihin menoa sitten aamulla. Arvaa mitä tää mun kaveri, Humanisti-Pekka, sanoi mulle kun mä sanoin että eiköhän se tästä nyt paremmaksi muutu ja mun pitää varmaan tehdä itelleni jotain?
Se sanoi et Tomi hei, "Älä nyt optimistiks rupee, ei sua oo kasvatettu siihen!" Eikse niin oo et oikeestaan me suomalaiset ollaan kasvatuksen uhreja? Ei meil oo muuta vaihtoehtoo kuin sit kun menee huonost ni ei muuta ku viinaa koneeseen? Mää ainakin lähden heti asemalt Kallioon ryyppää. Mua ottaa ni paljo päähän kaikki nää tapahtumat..
Ja hei kiva kun kuuntelit, tuli sullekin hymy lopulta. Nätiks tytöks oot ollu jotenkin kauhian vaisu ja totinen. Sullon kuitenki iha nätti hymy. Mut mä toivon sul kaikkee hyvää.
JA TYTTÖ HEI!!! Muista aina et Yrittäminen on eka askel kohti epäonnistumista!!!"
.........................................................................................
"Tämä tuhansien murheelisten laulujen maa jonka tuhansiin järviin juosta saa Katajainen kansa, jonka itsesäälin määrä ei mittaa järki, eikä Kärki määrää, jonka lauluissa hukkuvat elämän valttikorttit ja kiinni pysyvät taivahan portit.."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti