Depreciating asset

Romance

Kesäillan viilentyessä intouduin katsomaan telkkaria pitkästä aikaa. Ihana aurinkoinen ilta ja päälle vielä popcornia, lakua ja deittiohjelmamaraton hyvän ystävän kera. Oikeastaan koko asetelma nauratti molempia, koska  muotoillaan nyt vaikka näin ettei kumpikaan ole tässä viime vuosien aikana loistanut rakastajattaren roolissa. Mutta se on pikkuseikka!

Amerikan Unelmien Poikamies: mistä niitä saa tilata? Onko olemassa http://www.findmeahandsomeandrichhusband.comia/?  Voiko siellä maksaa Amexilla? Tuo Jason... huoh.. I-H-Q! Tumma, kohtelias ja komea mies kaikkien niiden hysteerikkojen keskellä. Jos sarja ei tulisi niin pitkällä viiveellä täällä Suomessa, olisin jo lentänyt Kaliforniaan pelastamaan kyseisen komistuksen. 10 min ohjelman alettua oli jo pakko Googlettaa, että kenen kanssa se menee yhteen. Tosin voittaja, joku Molly, ei kyllä tässä jaksossa edes näyttäytynyt vaikka kuinka yritin bongata. Mysteeristä!

Takaisin pilvilinnoista ja iltapukujen sävyttämistä valssi-illoista Amerikan malliin ja kotimaan markkinoille. Vuorossa Treffit Pimeässä. (Tähän väliin hysteeristä naurua). Oikeasti.. Pudotus oli kova. Otetaan kuusi lähijunalla importattua keravalaista ja laitetaan Hotel Haveniin hapuilemaan pimeässä. Ensimmäinen mietteeni oli, että miksi ihmeessä Haveniin eikä Sokos Hotel Vantaalle joka olisi huomattavasti sopivampi ko. tarkoitukseen? Valot pois Tulisuudelmasta ja onnea matkaan. Mielestäni on noloa, että itseään boutique hotelliksi itseään tituleeraava paikka on mukana näinkin nolossa ja lowclass ohjelmassa.

Pointtini: suomalaisten deittikysymykset. Ne toivat mieleeni tv-sarja Pasilan komisario Pöystin treffeillä.
"Marjukka, mä olen viime aikoina käynyt saamarin monilla treffeillä, joten mä kysyn suoraan: olet sä läheisriippuvainen, tai kiinni edellisessä suhteessa? Entä olet sä nisti? Juotsä liikaa? Keskeytteletkö sä toisia ihmisiä? Nauratko sä omille jutuilles? Haluatko sä aina kännissä laulaa Aikuista naista? Käytätsä hymiöitä? Oletko sä nähnyt Amélien sata kertaa eikä riitä? Oletsä hullu? Sairaalloisen mustasukkanen? Oletsä Shania Twain -fani? Onks sulle orvot koirat jotenkin loputtoman tärkeitä? "

Ja eräs kysymys, jonka esittivät KAIKKI jakson treffailijat "millainen sä olet kännissä?" Oikeasti. Unelmien Poikamiehessä kukaan ei kysynyt tuota, puhuttiin toki loputtomasti perhesuunnittelusta, urasta, harrastuksista yms. Suomalainen kysyy: "Millainen sä olet kännissä?" Miten tuohon pitää vastata? Onko se meidän todellisen luonteemme mittari? Kuinka usein pitää olla kännissä, jotta sen känniluonteen voi laskea oikeaksi luonteeksi? Ja ehkä tärkein, paljonko me muutumme ihmisenä parin kaljan jälkeen?

Kukaan ei koskaan myönnä muuttuvansa huonoksi ihmiseksi. Vakiovastaus joka ei vie pisteitä suuntaan eikä toiseen on, suluissa mitä se oikeasti tarkoittaa: "No mä oon harvoin kännissä (aina ja vähintään joka perjantai ja useimmiten siihen riittää puoltoista siideriä). Kai musta tulee semmonen iloinen, ehkä vähän puheliaampi (vähän rasittava, alan toistelemaan samoja juttuja). Joo mä oon semmonen puhelias ja iloinen (paitsi jos mulle tulee kauheat downarit ja sitten mä itken kaikille miten mä olen ruma läski, jota ei huoli kukaan. Joskus myös musta tulee mustasukkainen ja soitan mun kaikki exät läpi siellä Onnelan portaikossa, osan niistä haukun, osalle itken et mua harmittaa miten meillä meni poikki. Aamulla hävettää. Lopuks mä sammun vessaan ja joku mun kavereista kantaa mut kotiin)!

Illan voittajaksi selviytyi Miikka! Ensimmäisen tapaamisen perusteella täysin sulkeutunut, hiljainen maalaispoika joka kolmansilla treffeillä parin lasin sävyttämänä intoutui soittamaan hitaita Ressu Redfordin tahtiin. Noloa. Onnea voittajille! ..........noooooot.

Muru hei takki auki, täältä tulee hauki joka susta tykkää!

P-A-R-A-S biisi hetkeen. Päätyi heti ensimmäisen soiton jälkeen pyörimään repeatilla. Hauskat sanat, hyvä biitti, niin kesäbiisi 2010. Enjoy!

Vegaaneja, onko heitä

Päivän mieliteko: jauheliha. Eipä ole saanut sitä pariin viikkoon. Tai maustamatonta kanaa. Milloin elämästä tuli luovimista eri alojen lakkojen välillä? Milloin ei voi ostaa mitä haluaa (sikanautajauheliha kun ei käsittääkseni ole kovin paljoa pyydetty), ei pääse bussilla toisella puolelle kaupunkia tai on pakko suunnitella loppuviikon ruokaostokset niin ettei häiritse että kaupat ovat kiinni jonkin lakon takia? Ei voi ymmärtää..

Huh Hah Heijaa

Pää käy lievästi sanottuna ylikierroksilla. VALO!! KEVÄT!! Huhtikuu meni töissä huomaamatta ja pientä loppusilausta varten on talvi 2009-2010 taputeltu valmiiksi. Hyvästi Pasila! Elämä menee kausissa ja viime talvi olisi Dow Jones indeksillä mitattuna ollut varmaan miinus 15. Tai no.. Oikeastaan mikään ei ollut niin huonosti kuin kuvittelin tai sitten ne olivat kaksinverroin niin huonosti. Ajattelen aina, että jokaisessa tilanteessa voi olla onnellinen (bullshit), pitää vaan iloita eri asioista. Jos talvi pitäisi tiivistää yhteen hetkeen, se olisi Aamu Pasilassa:

Taistelen lumikinosten läpi kohti työpaikkaa, juna oli taas myöhässä. Lähti toki ajallaan mutta seisoi sitten aseman ja Pasilan välissä vartin. Kello on 7.58 eli liian paljon, tästä kävelee vielä 10min. Koko koruton betonilähiö on verhoutunut lumeen. Ihmiset, jotka kävelevät vastaan huokuvat tyytymättömyyttä ja anemista arkea. Lopulta selviän työpaikalle 45min taistelun jälkeen. Pomoni katsahtaa kelloa. "Se on Anne 08.08." Maailma varmasti romahtaa siihen kahdeksan minuutin myöhästymiseeni... mrrrr.

Ehkä parhaiten talven Päiväni Murmelina- jatkumoa kuvaa parhaiten seuraavat muutokset (= leffa kertoo siitä miten päähenkilö elää saman päivän yhä uudelleen. Se on puuduttavaa katsottavaa..)

• Alkaa pitää normaalina lähijunan käyttöä ja siihen juoksemista. Joka_aamu. (Okei myönnän: säästän nykyisen työmatkan takia melkoisesti taksikuluissa).
• Ei pidä Jipun tuotantoa ahdistavana vaan lohduttavana ja lämpimänä. Pitää normaalina ko. tuotannon kuuntelemista 2h päivässä, kolme kuukautta putkeen.
• Alkaa ymmärtää mistä Ismo Alanko oikein laulaa eikä vaihda radioasemaa ensimmäisten sävelten aikana  (????????????????????????).
• Huomaa nauravansa hysteerisesti piirrossarja Pasilan letkautuksille.
• Huomaa myötäilevänsä palavereissa sitä miten a) sosiaalinen media - mikä media? b) eihän täällä kukaan edes puhu englantia c) onko kaikilla nyt kahvi ja dominokeksi kädessä että voidaan aloittaa?

Tästä on kuitenkin lähdetty hurjaan nousuun! Elämä voittaa, kaikki voittaa, mä voitan!

"Neponen, mä näin elämäni filminä siinä, kun kaaduin. Ei ollut häävi kyllä, kaksi tähteä antaisin korkeintaan. Surkeat ekstrat oli kans." Pasila TV-2

Muutoksia y-akselilla

Milloin sitä ehtisi keskittymään yhteen asiaan kerrallaan? Ehkä sitten vapun jälkeen. Tällä hetkellä meneillään

- Siirtymä uuteen työhön  http://sukkia-ja-samppanjaa.blogspot.com/2010/03/patkatyolaisen-arkea.html
- Vanhan työn keskeneräiset projektit, joissa olen mukana toukokuuhun asti.
- Opiskelujen Part 1 päätös - vielä kun saan kaikki palauttamattomat tehtävät valmiiksi.
- Kuntoprojekti
- Kämppäprojekti (pientä laittoa)

No ainakaan ei tarvitse miettiä miten sitä vapaa-aikansa käyttää kahden työn, koulun ja joidenkin harrastustensa välillä. Huoh... kyllä tää tästä ja ylöspäin mennään!

Viikon biisi!

Ehkä osuvin biisi hetkeen, en voi lopettaa nauramista LOL. Ja itsehän en allekirjoita tätä.. NOT :D

Kaikkee krääsää kertyy, ei kerkee mihkää kiintyy
Heität yhtee myttyy myttyy kaapin pohjalle ryttyy ryttyy
Teet pitkii shoppailu retkii lennät hakee Milanost meikkii
Käytät yhtä tiettyy merkkii, kämppä täynnä laukkui ja kenkii
 Jotkut muijat ei tunne rajojansa, ne elää yli varojensa
Ne ei tunne rahojansa
Ne vaan tuhlaa ja tuhlaa

Pätkätyöläisen arkea

Pari vuotta pätkätöitä ja epämääräisen pituisia määräaikaisuuksia huhkittuani olen nyt mahdollisessa rekrytointiputkessa kohti vakituista työpaikkaa. Ei se toki ensimmäinen vakityöpaikkani ole, mutta tavallaan ensimmäinen lajissaan ja pääkaupunkiseudulla. Minut on yleensä valittu työtehtäviini noin puolen tunnin pituisen haastattelun jälkeen. On kerrattu mitä olen tehnyt, mitä opiskelin, mitä harrastan ja sen senmoista. Joskus mietin kun täyttelin noin sataviisikymmentä (okei, pientä hyperbolaa) työhakemusta, että minne ne hukkuvat. Eivät välttämättä minnekään. Aina sieltä voi ponnistaa jotakin, kuten nyt.

Täytin alussa mainittuun firmaan työhakemuksen joskus jo aikaa sitten. Mitään ei kuulunut silloin takaisin päin. Nyt yhtäkkiä soitettiin, että kiinnostaisiko minua tämän tyyppinen työ, jota heillä olisi tarjolla? Totta kai. Keksin jotakin miksi ko. firma minua alunperin kiinnosti ja miksi minä sopisin sinne työntekijäksi. Totuus on, että täytin hakemuksen firman nimen takia. Sitä kuulee harvoin ja se on aika ponteva. Mutta eihän sellaista voi sanoa.

Sovin minulle soittaneen henkilön kanssa puhelinhaastattelusta seuraavalle keskiviikolle. Puhuimme tunnin, edeten melkoisella vauhdilla (hänellä kiire, minä töissä). Sitten sovimme, että tulen käymään. Puhuimme lisää, tällä kertaa 2,5h ja minua haastatteli vuoron perään 3 muuta henkilöä. Jatkoimme seuraavalla viikolla kolmen uuden haastattelijan kanssa pari kolme tuntia lisää. Viimeisin heistä istui toisessa maassa ja minä hymyilin videokonferenssin välityksellä hänelle.

Sitten toimitin perinpohjaisen selvityksen opiskeluistani, todistuksistani ja muista asiakirjoista. He keskustelivat suosittelijoideni kanssa, toimitin laajennetun listan heistä. Sain kuulla olevani ykkösehdokas. Tänään sain puhelun, että saan kirjallisen tarjouksen (?) yritykseltä tänään illalla tai viimeistään huomenaamulla.

"Me olemme maailman johtava ******** alan yritys. Rekrytoimme alan parhaat kyvyt ja asiantuntijat, huippuyliopistoiden creman (=espresson pinnalla oleva vaahto) sekä kaikki, jotka meillä työskentelevät ovat osoittaneet kykynsä toimessaan. Emme markkinoi missään tai kenellekään. Asiakkaamme ovat kunkin toimimaan 50 suurinta yritystä listalla, heistäkin me valikoimme asiakkaiksi vain puolet. Me emme syleile laajaa asiakaskuntaa, me keskitymme pyramidin kärkeen ja sitä paitsi kun me laitamme laskun työstämme, ei kellään muulla ole sitä edes varaa maksaa."

Heti tämän jälkeen tiesin sopivani yritykseen kuin punainen pohja mustiin korkkareihin. Puhuja käytti enemmän superlatiiveja kertoessaan yrityksestä kuin minä blogikirjoituksissani. Täydellistä! En vaan jaksaisi enää odottaa sitä tarjousta ja tarkistaa mailiboxiani 125. kerran. Extrajännää!!! Ja päivän päällimmäinen ajatus kaikesta hehkutuksesta huolimatta: Pessimisti ei pety!

To be continued...

Opiskelun iloa

Jonakin päivänä minä vielä valmistun, aivan varmasti. Tämä tuskalla ja tahdonvoimalla ponnisteltu tutkinto on valmis ja minulla on paperi siitä etten ole enää "melkein valmis merkonomi" (= kuukauden koulua käynyt) vaan ihan oikea merkonomi. Jes!

Take me to the Harvey Nic´s, please!

Olen aina miettinyt miten Stockmann on profiloitunut Suomen arvostetuimmaksi tavarataloksi. Toki sieltä saa tuotteita, joita ei muualta saa mutta noin äkkiseltään valikoima on luokkaa Sokos kalliimmilla hintalapuilla. Mielestäni paras osa Stockaa on kosmetiikkaosasto, joka erottuu edukseen. Uudessa Herkussa en ole ehtinyt vielä käymään, se tosin on antanut aihetta jopa Facebook- päivityksille omassa kaveripiirissäni. En tiedä miksi minä en tunne olevani etuoikeutettu kun voin shoppailla Stockmannilla vaikka joka päivä. Itse asiassa käyn siellä todella harvoin. Eräät tuttavani mainitsevat aina onko jokin ostettu Stockmannilta, ikään kuin se olisi automaattisesti parempaa. Sama tuote, jonka saa sadasta muusta kaupasta, muuttuu äkillisesti paremmaksi mikäli se on ostettu Stockalta.

Minulla on yksi kriteeri, jonka mukaan rankkaan maailman tavarataloja paremmuusjärjestykseen. Jos kilpailu on tiukkaa niin otan avuksi kakkoskriteerin, nimittäin herkku/ruokaosaston. Ykkösenä on kenkäosasto. Tai niin kuin tavaratalo Brown Thomas, Dublinin Stockmann, sitä leikkisästi nimittää "Shoe heaven". Stockmann mainosti remonttinsa nostaneen kaupan tasokkuutta. Nyt meillä on oikein Euroopan tyyliin samppanjabaari, kenkäosastolla! Joten totta kai avainsanat kuultuani juoksin sinne. Yksi sana. Jättiläispettymys!

Okei, myönnän olevani diiva. Mutta minä rakastan kenkäosastoja. Parhaimmat niistä ovat kansainvälisissä tavarotaloissa. Täydellinen kenkäosasto on upottavan kokolattiamaton, sohvien, pehmeän valaistuksen, huikeiden korkojen sekä palvelualttiiden myyjien yhdistelmä. Mielellään taustalla vielä soi jokin Hotel Costes kokoelmalevy. Ja ne kengät! Kauniisti asetellut, klassista ja trendikästä, kallista ja edullista rinta rinnan.  Näillä saadaan asiakas ostamaan, jopa kaikkien ennalta harkittujen budjettien ylittäviä heräteostoksia.

Stockmannin kenkäosasto on kuin halpahalliversio muista metropolien suosikkikaupoista. Kengät on aseteltu vanerilevyille armottoman halogeenivalaistuksen alle eikä kodikkuudesta ole tietoakaan. Kenkien valikoima taas ei poikkea lähes lainkaan paikallisen K-Kengän valikoimasta vaan samaa nilkkuria kaupataan täälläkin. Etsitkö edustavaa korkokenkää? Tässä olisi Tamariksen 3cm korolla ja pyöreällä kärjellä varustettu malli, pohja muodikkaasti punaiseksi värjättynä - ihan "melkein" kuten kaikilla julkkiksilla. Voin pahoin.. Missä ihanat korkokengät, huikeat korot ja naisellinen näyttävyys? Missä Britanniassa ja Ranskassa myytävät kenkämerkit? Reaktio edellä mainitusta osastosta on niin lattea, että jos ottaisin lasillisen Nicolas Feuillattea siinä lomassa niin samppanjakin masentuisi kuplattomaksi siinä tekonahan ja halogeenivalojen kirkkaassa kurimuksessa.

Kysymys: onko tämä osasto todellisuudessa suunniteltu asiakaskuntaa silmällä pitäen ja tosiasiat hyväksyen (olemme kansa joka talsii kolme kuukautta ilman päivänvaloa, suurin osa kauhistelee stilettoja, emme halua maksaa mistään sekä arvostamme käytännöllisyyttä näyttävyyttä enemmän)? Ja miksi se esillepano on niin luvattoman huono??

Ruhovaraston kuningatar

Minulla on kylmä. Ei ainoastaan kylmä vaan KYLMÄ. Syy tähän on se, että työhuoneeni ikkuna on ollut viikonlopun auki. Tällä hetkellä istun koneella untuvatakki päällä ja teemuki kädessä. Silti palelen niin, etten pysty tekemään mitään töitä (jännästi kuitenkin pystyn blogittamaan kyllä). Tällä hetkellä olen lakossa. Melkein jo meinasin lähettää pomolleni viestin, että minut tavoittaa kännykästä loppupäivän ja  että siirryn kotiofficelle ( I wish..), koska toimiston lämpötila alittaa kaikki mahdolliset suositukset. Puhumattakaan työturvallisuudesta, koska harvoin nämä ikkunat itsestään avautuvat. Pientä jännitystä ja spekulointia tähän viikon alkuun. "Oliko se murto vain semmosta kiusantekoa vai mitä?" Ei voi tietää, eikä minua oikeastaan kiinnostakaan. Tämä on jo kuukauden sisällä toinen kerta kun maanantaina huoneeni lämpötila on kuin ruhovarastossa ja ikkuna sepposen selällään. Jännää..

http://www.city.fi/yhteisot/blogit/dellflow/109597

Lazy Sunday mornings

Viikon paras päivä on sunnuntaiaamu, kun ei ole kiire minnekään. Arki menee säntäillessä antiloopin tavoin paikasta A paikkaan B, mutta sunnuntaisin voi kerätä itseään rauhassa sängyn pohjalta ilman mitään ohjelmaa. Ehkä parasta. Eilisen vietin saunassa ja porealtaassa lilluen, mahtavaa. Tahdon kylpyammeen! Ehkä sitten siihen Unelmakämppään joskus vaatehuoneen, parvekkeen ja tilavien neliöiden lisäksi. Nyt 27 neliöiseen ullanlinnalaisyksiöön ei valitettavasti voi paljoa ylimääräistä tunkea. Nyt päikkäreille zzzz

Talvisota

Tämä talvi ei lopu ikinä. Olen jo lopettanut kevään odottamisen ja hyväksynyt, että elämäni muistuttaa tästä eteenpäin elokuvaa Fargo. Joka puolella on harmaata lunta sekä liikaa polyesteria. Mitään ei tapahdu. Aamuisin kun poistun ulko-ovesta, saan liukastella kieli keskellä suuta ja toivoa että pysyn pystyssä. Joka toinen päivä tarvitsen veneen, koska äkillinen lämpötilan nousu on muuttanut kadut loskamereksi. Rämmin keskustaan ja toivon, että VR veisi minut edes joskus tunnin sisällä 300m päähän. Töissä tuijotan kalseita betonitaloja. Kotiin tulen jalat märkänä uituani viimeiset metrit... Fargo.

Vuodattamisen foorumi

Tänään jaksoin jälleen kerran ihmetellä ihmisten ajatuksenjuoksua ja sen erilaisuutta. Selasin järjestämäni tapahtuman verkkopalautetta ja erityisesti kohtaa "risuja ja ruusuja". Aika harva oli jaksanut runoilla mitään sen suurempia kiitosten lisäksi, mutta aina löytyy muutama innokas. Viikon voittaja on Palautteen antaja X, joka muisti minua puolikkaan A4.sen tekstillä, jota ei ollut kappalejaolla pilattu. Muistin henkilön saman tien, koska paikan päällä hän alkoi esittämään ajatuksiaan nuorison nykytilasta foorumilla, johon se ei kuulunut. Arvostan henkilön mielipidettä ja olen jopa hänen kanssaan monesta asiasta samaa mieltä, mutta... What Can I Do, nothing?

Palaute lähti eräästä sosiaalisia medioita koskevasta luennosta, jonka tarkoituksena oli innnostaa sekä tuoda esiin yrittäjille sosiaalisen median hyödyntämismahdollisuudet. Palautteenantaja X aloitti välittömästi paikan päällä argumentoimisensa "Facebook pilaa nuorison. Ei osata enää tiskata, ei mitään hyödyllisiä taitoja. Netissä vaan notkutaan. On se kumma!" Tämä oli kantavana aiheena myös hänen antamassaan palautteessa (jonka piti alkuperin koskea vain ja ainoastaan tapahtumaa).

On totta, että nykynuoriso ei ole enää suo, kuokka ja Jussi - sukupolvea ja kyllä, me käytämme nettiä. Netin käytöllä ja kotitöiden osaamisella ei tosin ole mielestäni mitään tekemistä toistensa kanssa. Koti on paikka missä opitaan elämän perusarvot ja taidot, eikä sitä voi ulkoistaa joukolle muita ihmisiä. Saati syyttää medioita siitä, etteivät omat lapset osaa tehdä sitä tai tätä. Palaute oli tapahtuman kohdalta hyvää, mutta loput 1500 sanaa olisi voinut suunnata vaikka paikallislehden mielipideosastolle..

Making choices

Päätin tammikuun alussa että tänä vuonna aion saada valmiiksi aloitetut projektit. Syvä vakaumus on ainakin näin tehdä, onnistumiseen on panostettu 115% mutta lopputulosta ei koskaan tiedä. Tähän mennessä olen jo saanut aikaiseksi

- Palata koulunpenkille suorittamaan liiketalousopintoni loppuun, vaikka minua ei aina innosta viettää torstai-iltaisin klo 17.30 -20.20 kuuntelemassa ja oppimassa suoraan töiden jälkeen. "Yritä edes!" sanoisi Lenita.

- Hankin kuntosalikortin. Olen jo käynyt yhdessä jumpassa.

- Olen toimittanut keskeneräisiä paperihommia päätökseen sekä maksanut kaikki rästissä olevat (= pöytälaatikkoon unohdetut paperilaskut).

- Aloittanut dieetin/ terveellisen ruokavalion. Kun kaipaa kylmänä talvi-iltana täyttävää ja tuhtia lohturuokaa, mutta ei pysty harjoittamaan ulkoliikuntaa viikkoihin koska siellä on niin kylmä että sormet jäätyvät alle minuutissa/ liukas/ kello on jo liian paljon/ mä en jaksa/ mua ei huvita niin lopputulos on sen mukainen. Hei vyötärö, missä olet!!

- Ja kuten tämä teksti osoittaa, olen jälleen aloittanut kirjoittelun. Tauko oli jopa hämmentävän pitkä.

Tästä se kuulkaas lähtee!

Jos sä tahdot niin

Tulin sitten kipeäksi. Juuri kun ajattelin, että nyt pitää totuttautua jälleen normaaliin arkeen ja työntekoon. Sairaslomatodistus kädessä tulin kotiin ja mietin miten voisin nämä pari vapaa päivää käyttää. Kotiutuminen kun on edelleen kesken ja puoliakaan matkan pyykeistä ei ole vielä pesty. Päätin kuitenkin skipata kaiken ja menin sänkyyn lukemaan kasan naistenlehtiä ja mutustelemaan suklaata. Sunnuntaina päätin aloittaa jälleen hurjan kuntokuurin + elämänhallintaviikot, jotta tähän tahmeaan talveen saadaan edes jotain yritystä. Siirsin seuraavaan viikkoon. Ainainen kiire saa odottaa. Mikään ei voita iltapäikkäreitä ja laiskaa iltaa musiikin parissa. Päivän biisi on ehkä kovin cover hetkeen ja mielestäni myös parempi kuin alkuperäinen...kaikesta melankoolisuudestaan huolimatta :)

Jos sä tahdot niin, olen sulle joku aivan muu.

Jos sä tahdot niin, olen virhe joita tapahtuu.

Jos sä tahdot niin, tulen jouluksi kotiin.

Jos sä tahdot niin, en enään lähde uusiin sotiin.

Jos sä tahdot niin, jään vahtikoiraksi ovelles, tai painan pääni sun povelles.

Jos sä tahdot niin, et enään koskaan ole levoton.

Jos sä tahdot niin, kaikki minun myöskin sinun on.

Jos sä tahdot niin, otan sinun uskon tosi.

Jos sä tahdot niin, on mulle valheesikin tosi.

Jos sä tahdot niin, muutan kirjoille andorraan, jos vielä siellä sut nähdä saan.

Sillä ilman sinua hukun öihin sekaviin ja ilman sinua, no niin. ilman sinua olen puolitiessä helvettiin.

Jos sä tahdot niin, nimeäsi enää toista en. mut vaikka tahdot niin, kuvaas mielestäni poista en.

Jos sä tahdot niin, tulen kallioiden läpi.

Jos sä tahdot niin what ever makes you happy.

Jos sä tahdot niin, tuon sulle tiibetin vuoteeseen

tai siirrän pohjoisen luoteeseen ja aina uudelleen ja uudelleen sun muistan joskus mua suudelleen.

mutta ilman rakkautta hukun öihin sekaviin ja ilman rakkautta, no niin. ilman rakkautta olemme puolitiessä helvettiin. Sillä ilman sinua hukun öihin sekaviin ja ilman sinua, no niin. ilman sinua olen puolitiessä helvettiin..

Jos sä tahdot niin. jos sä tahdot niin. Jos sä tahdot niin.

Murheellisten laulujen maa

Kuukausi poissa Suomesta. Aikamoista. Vältän mieluummin Suomen dissaamista, mutta tosiasia on että olemme me kyllä melkoinen kansakunta, joka poikkeaa muista. Joulu, tuo perheonnen paras aika, on taas ollut antamisen ja yhdessäolon aikaa. Sunnuntai päivän ratoksi istuin junassa paluumatkalla Jyväskylästä Helsinkiin ja vieressäni istuvan miehen mieltä vaivasi kuluneet juhlapyhät. Ote keskustelusta, joka kyllä kaikessa traagisuudessaan sai minutkin hyvälle tuulelle. On se päivä huomennakin!

Tomi: "Jotenkin taas niin uuden elämän alussa näin maanantain kynnyksellä. En mä nyt tiedä menikö tää reissu niinku huonosti vai ihan kohtalaisesti. Jotenkin se lähti siitä joulusta ja kaikesta stressistä. Sitten mä päätin lähteä tuonne Seinäjoelle pilaamaan parisuhteenikin näin uudenvuoden kynnyksellä. Oikeestaan en mää tiedä mistä se Maarit niin suuttui. Mä sanoin ihan reilusti puhelimessa, että oon todella humalassa niin jos sen on jo sanonut etukäteen niin ei siitä mun mielestä sitten pidä enää paikan päällä suuttua!! No sitten se mun autokin vähän jäi sinne kun siinä oli jarrut jotenki vialliset tai jotain. Ja sit saunassa mä mursin tän mun jalkani.

Ei mua niinku harmita. No ehkä se, ettei se Maarit edes hei sanonut kun mää lähdin nilkuttaa kohti juna-asemaa aamulla. Huomenna pitäis mennä töihinkin. Mää vihaan mun työpaikkaa ja niitä ketä siellä on. Nyt mä kyllä vedän tässä tämmöset sivistyneet sunnuntaitumut ja katon sitä töihin menoa sitten aamulla. Arvaa mitä tää mun kaveri, Humanisti-Pekka, sanoi mulle kun mä sanoin että eiköhän se tästä nyt paremmaksi muutu ja mun pitää varmaan tehdä itelleni jotain?

Se sanoi et Tomi hei, "Älä nyt optimistiks rupee, ei sua oo kasvatettu siihen!" Eikse niin oo et oikeestaan me suomalaiset ollaan kasvatuksen uhreja? Ei meil oo muuta vaihtoehtoo kuin sit kun menee huonost ni ei muuta ku viinaa koneeseen? Mää ainakin lähden heti asemalt Kallioon ryyppää. Mua ottaa ni paljo päähän kaikki nää tapahtumat..

Ja hei kiva kun kuuntelit, tuli sullekin hymy lopulta. Nätiks tytöks oot ollu jotenkin kauhian vaisu ja totinen. Sullon kuitenki iha nätti hymy. Mut mä toivon sul kaikkee hyvää.

JA TYTTÖ HEI!!! Muista aina et Yrittäminen on eka askel kohti epäonnistumista!!!"

.........................................................................................

"Tämä tuhansien murheelisten laulujen maa jonka tuhansiin järviin juosta saa Katajainen kansa, jonka itsesäälin määrä ei mittaa järki, eikä Kärki määrää, jonka lauluissa hukkuvat elämän valttikorttit ja kiinni pysyvät taivahan portit.."

Eppu Normaali - Murheellisten laulujen Maa