Mä heräsin viime yönä klo 2:42 ajatukseen, että mä haluan kirjoittaa blogia taas. Mun mielessä pyöri heti kymmenen aihetta mistä mä halusin kirjoittaa heti. Milloin tulee semmonen applikaatio, joka muuttaa ajatukset tekstiksi, oikolukee ja julkaisee ne kuvineen blogiin? Sellasen mä haluan.
Ei mulla muuta. Blog blog!
Ann-Marie
p.s tää päivä meni kaivaessa jostakin otsalohkosta mun blogitunnuksia. Löysinpäs.
maanantai 10. lokakuuta 2011
perjantai 4. kesäkuuta 2010
torstai 20. toukokuuta 2010
Romance
Kesäillan viilentyessä intouduin katsomaan telkkaria pitkästä aikaa. Ihana aurinkoinen ilta ja päälle vielä popcornia, lakua ja deittiohjelmamaraton hyvän ystävän kera. Oikeastaan koko asetelma nauratti molempia, koska muotoillaan nyt vaikka näin ettei kumpikaan ole tässä viime vuosien aikana loistanut rakastajattaren roolissa. Mutta se on pikkuseikka!
Amerikan Unelmien Poikamies: mistä niitä saa tilata? Onko olemassa http://www.findmeahandsomeandrichhusband.comia/? Voiko siellä maksaa Amexilla? Tuo Jason... huoh.. I-H-Q! Tumma, kohtelias ja komea mies kaikkien niiden hysteerikkojen keskellä. Jos sarja ei tulisi niin pitkällä viiveellä täällä Suomessa, olisin jo lentänyt Kaliforniaan pelastamaan kyseisen komistuksen. 10 min ohjelman alettua oli jo pakko Googlettaa, että kenen kanssa se menee yhteen. Tosin voittaja, joku Molly, ei kyllä tässä jaksossa edes näyttäytynyt vaikka kuinka yritin bongata. Mysteeristä!
Takaisin pilvilinnoista ja iltapukujen sävyttämistä valssi-illoista Amerikan malliin ja kotimaan markkinoille. Vuorossa Treffit Pimeässä. (Tähän väliin hysteeristä naurua). Oikeasti.. Pudotus oli kova. Otetaan kuusi lähijunalla importattua keravalaista ja laitetaan Hotel Haveniin hapuilemaan pimeässä. Ensimmäinen mietteeni oli, että miksi ihmeessä Haveniin eikä Sokos Hotel Vantaalle joka olisi huomattavasti sopivampi ko. tarkoitukseen? Valot pois Tulisuudelmasta ja onnea matkaan. Mielestäni on noloa, että itseään boutique hotelliksi itseään tituleeraava paikka on mukana näinkin nolossa ja lowclass ohjelmassa.
Pointtini: suomalaisten deittikysymykset. Ne toivat mieleeni tv-sarja Pasilan komisario Pöystin treffeillä.
"Marjukka, mä olen viime aikoina käynyt saamarin monilla treffeillä, joten mä kysyn suoraan: olet sä läheisriippuvainen, tai kiinni edellisessä suhteessa? Entä olet sä nisti? Juotsä liikaa? Keskeytteletkö sä toisia ihmisiä? Nauratko sä omille jutuilles? Haluatko sä aina kännissä laulaa Aikuista naista? Käytätsä hymiöitä? Oletko sä nähnyt Amélien sata kertaa eikä riitä? Oletsä hullu? Sairaalloisen mustasukkanen? Oletsä Shania Twain -fani? Onks sulle orvot koirat jotenkin loputtoman tärkeitä? "
Ja eräs kysymys, jonka esittivät KAIKKI jakson treffailijat "millainen sä olet kännissä?" Oikeasti. Unelmien Poikamiehessä kukaan ei kysynyt tuota, puhuttiin toki loputtomasti perhesuunnittelusta, urasta, harrastuksista yms. Suomalainen kysyy: "Millainen sä olet kännissä?" Miten tuohon pitää vastata? Onko se meidän todellisen luonteemme mittari? Kuinka usein pitää olla kännissä, jotta sen känniluonteen voi laskea oikeaksi luonteeksi? Ja ehkä tärkein, paljonko me muutumme ihmisenä parin kaljan jälkeen?
Kukaan ei koskaan myönnä muuttuvansa huonoksi ihmiseksi. Vakiovastaus joka ei vie pisteitä suuntaan eikä toiseen on, suluissa mitä se oikeasti tarkoittaa: "No mä oon harvoin kännissä (aina ja vähintään joka perjantai ja useimmiten siihen riittää puoltoista siideriä). Kai musta tulee semmonen iloinen, ehkä vähän puheliaampi (vähän rasittava, alan toistelemaan samoja juttuja). Joo mä oon semmonen puhelias ja iloinen (paitsi jos mulle tulee kauheat downarit ja sitten mä itken kaikille miten mä olen ruma läski, jota ei huoli kukaan. Joskus myös musta tulee mustasukkainen ja soitan mun kaikki exät läpi siellä Onnelan portaikossa, osan niistä haukun, osalle itken et mua harmittaa miten meillä meni poikki. Aamulla hävettää. Lopuks mä sammun vessaan ja joku mun kavereista kantaa mut kotiin)!
Illan voittajaksi selviytyi Miikka! Ensimmäisen tapaamisen perusteella täysin sulkeutunut, hiljainen maalaispoika joka kolmansilla treffeillä parin lasin sävyttämänä intoutui soittamaan hitaita Ressu Redfordin tahtiin. Noloa. Onnea voittajille! ..........noooooot.
Amerikan Unelmien Poikamies: mistä niitä saa tilata? Onko olemassa http://www.findmeahandsomeandrichhusband.comia/? Voiko siellä maksaa Amexilla? Tuo Jason... huoh.. I-H-Q! Tumma, kohtelias ja komea mies kaikkien niiden hysteerikkojen keskellä. Jos sarja ei tulisi niin pitkällä viiveellä täällä Suomessa, olisin jo lentänyt Kaliforniaan pelastamaan kyseisen komistuksen. 10 min ohjelman alettua oli jo pakko Googlettaa, että kenen kanssa se menee yhteen. Tosin voittaja, joku Molly, ei kyllä tässä jaksossa edes näyttäytynyt vaikka kuinka yritin bongata. Mysteeristä!
Takaisin pilvilinnoista ja iltapukujen sävyttämistä valssi-illoista Amerikan malliin ja kotimaan markkinoille. Vuorossa Treffit Pimeässä. (Tähän väliin hysteeristä naurua). Oikeasti.. Pudotus oli kova. Otetaan kuusi lähijunalla importattua keravalaista ja laitetaan Hotel Haveniin hapuilemaan pimeässä. Ensimmäinen mietteeni oli, että miksi ihmeessä Haveniin eikä Sokos Hotel Vantaalle joka olisi huomattavasti sopivampi ko. tarkoitukseen? Valot pois Tulisuudelmasta ja onnea matkaan. Mielestäni on noloa, että itseään boutique hotelliksi itseään tituleeraava paikka on mukana näinkin nolossa ja lowclass ohjelmassa.
Pointtini: suomalaisten deittikysymykset. Ne toivat mieleeni tv-sarja Pasilan komisario Pöystin treffeillä.
"Marjukka, mä olen viime aikoina käynyt saamarin monilla treffeillä, joten mä kysyn suoraan: olet sä läheisriippuvainen, tai kiinni edellisessä suhteessa? Entä olet sä nisti? Juotsä liikaa? Keskeytteletkö sä toisia ihmisiä? Nauratko sä omille jutuilles? Haluatko sä aina kännissä laulaa Aikuista naista? Käytätsä hymiöitä? Oletko sä nähnyt Amélien sata kertaa eikä riitä? Oletsä hullu? Sairaalloisen mustasukkanen? Oletsä Shania Twain -fani? Onks sulle orvot koirat jotenkin loputtoman tärkeitä? "
Ja eräs kysymys, jonka esittivät KAIKKI jakson treffailijat "millainen sä olet kännissä?" Oikeasti. Unelmien Poikamiehessä kukaan ei kysynyt tuota, puhuttiin toki loputtomasti perhesuunnittelusta, urasta, harrastuksista yms. Suomalainen kysyy: "Millainen sä olet kännissä?" Miten tuohon pitää vastata? Onko se meidän todellisen luonteemme mittari? Kuinka usein pitää olla kännissä, jotta sen känniluonteen voi laskea oikeaksi luonteeksi? Ja ehkä tärkein, paljonko me muutumme ihmisenä parin kaljan jälkeen?
Kukaan ei koskaan myönnä muuttuvansa huonoksi ihmiseksi. Vakiovastaus joka ei vie pisteitä suuntaan eikä toiseen on, suluissa mitä se oikeasti tarkoittaa: "No mä oon harvoin kännissä (aina ja vähintään joka perjantai ja useimmiten siihen riittää puoltoista siideriä). Kai musta tulee semmonen iloinen, ehkä vähän puheliaampi (vähän rasittava, alan toistelemaan samoja juttuja). Joo mä oon semmonen puhelias ja iloinen (paitsi jos mulle tulee kauheat downarit ja sitten mä itken kaikille miten mä olen ruma läski, jota ei huoli kukaan. Joskus myös musta tulee mustasukkainen ja soitan mun kaikki exät läpi siellä Onnelan portaikossa, osan niistä haukun, osalle itken et mua harmittaa miten meillä meni poikki. Aamulla hävettää. Lopuks mä sammun vessaan ja joku mun kavereista kantaa mut kotiin)!
Illan voittajaksi selviytyi Miikka! Ensimmäisen tapaamisen perusteella täysin sulkeutunut, hiljainen maalaispoika joka kolmansilla treffeillä parin lasin sävyttämänä intoutui soittamaan hitaita Ressu Redfordin tahtiin. Noloa. Onnea voittajille! ..........noooooot.
torstai 29. huhtikuuta 2010
Muru hei takki auki, täältä tulee hauki joka susta tykkää!
P-A-R-A-S biisi hetkeen. Päätyi heti ensimmäisen soiton jälkeen pyörimään repeatilla. Hauskat sanat, hyvä biitti, niin kesäbiisi 2010. Enjoy!
Vegaaneja, onko heitä
Päivän mieliteko: jauheliha. Eipä ole saanut sitä pariin viikkoon. Tai maustamatonta kanaa. Milloin elämästä tuli luovimista eri alojen lakkojen välillä? Milloin ei voi ostaa mitä haluaa (sikanautajauheliha kun ei käsittääkseni ole kovin paljoa pyydetty), ei pääse bussilla toisella puolelle kaupunkia tai on pakko suunnitella loppuviikon ruokaostokset niin ettei häiritse että kaupat ovat kiinni jonkin lakon takia? Ei voi ymmärtää..
Huh Hah Heijaa
Pää käy lievästi sanottuna ylikierroksilla. VALO!! KEVÄT!! Huhtikuu meni töissä huomaamatta ja pientä loppusilausta varten on talvi 2009-2010 taputeltu valmiiksi. Hyvästi Pasila! Elämä menee kausissa ja viime talvi olisi Dow Jones indeksillä mitattuna ollut varmaan miinus 15. Tai no.. Oikeastaan mikään ei ollut niin huonosti kuin kuvittelin tai sitten ne olivat kaksinverroin niin huonosti. Ajattelen aina, että jokaisessa tilanteessa voi olla onnellinen (bullshit), pitää vaan iloita eri asioista. Jos talvi pitäisi tiivistää yhteen hetkeen, se olisi Aamu Pasilassa:
Taistelen lumikinosten läpi kohti työpaikkaa, juna oli taas myöhässä. Lähti toki ajallaan mutta seisoi sitten aseman ja Pasilan välissä vartin. Kello on 7.58 eli liian paljon, tästä kävelee vielä 10min. Koko koruton betonilähiö on verhoutunut lumeen. Ihmiset, jotka kävelevät vastaan huokuvat tyytymättömyyttä ja anemista arkea. Lopulta selviän työpaikalle 45min taistelun jälkeen. Pomoni katsahtaa kelloa. "Se on Anne 08.08." Maailma varmasti romahtaa siihen kahdeksan minuutin myöhästymiseeni... mrrrr.
Ehkä parhaiten talven Päiväni Murmelina- jatkumoa kuvaa parhaiten seuraavat muutokset (= leffa kertoo siitä miten päähenkilö elää saman päivän yhä uudelleen. Se on puuduttavaa katsottavaa..)
"Neponen, mä näin elämäni filminä siinä, kun kaaduin. Ei ollut häävi kyllä, kaksi tähteä antaisin korkeintaan. Surkeat ekstrat oli kans." Pasila TV-2
Taistelen lumikinosten läpi kohti työpaikkaa, juna oli taas myöhässä. Lähti toki ajallaan mutta seisoi sitten aseman ja Pasilan välissä vartin. Kello on 7.58 eli liian paljon, tästä kävelee vielä 10min. Koko koruton betonilähiö on verhoutunut lumeen. Ihmiset, jotka kävelevät vastaan huokuvat tyytymättömyyttä ja anemista arkea. Lopulta selviän työpaikalle 45min taistelun jälkeen. Pomoni katsahtaa kelloa. "Se on Anne 08.08." Maailma varmasti romahtaa siihen kahdeksan minuutin myöhästymiseeni... mrrrr.
Ehkä parhaiten talven Päiväni Murmelina- jatkumoa kuvaa parhaiten seuraavat muutokset (= leffa kertoo siitä miten päähenkilö elää saman päivän yhä uudelleen. Se on puuduttavaa katsottavaa..)
- Alkaa pitää normaalina lähijunan käyttöä ja siihen juoksemista. Joka_aamu. (Okei myönnän: säästän nykyisen työmatkan takia melkoisesti taksikuluissa).
- Ei pidä Jipun tuotantoa ahdistavana vaan lohduttavana ja lämpimänä. Pitää normaalina ko. tuotannon kuuntelemista 2h päivässä, kolme kuukautta putkeen.
- Alkaa ymmärtää mistä Ismo Alanko oikein laulaa eikä vaihda radioasemaa ensimmäisten sävelten aikana (????????????????????????).
- Huomaa nauravansa hysteerisesti piirrossarja Pasilan letkautuksille.
- Huomaa myötäilevänsä palavereissa sitä miten a) sosiaalinen media - mikä media? b) eihän täällä kukaan edes puhu englantia c) onko kaikilla nyt kahvi ja dominokeksi kädessä että voidaan aloittaa?
"Neponen, mä näin elämäni filminä siinä, kun kaaduin. Ei ollut häävi kyllä, kaksi tähteä antaisin korkeintaan. Surkeat ekstrat oli kans." Pasila TV-2
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Muutoksia y-akselilla
Milloin sitä ehtisi keskittymään yhteen asiaan kerrallaan? Ehkä sitten vapun jälkeen. Tällä hetkellä meneillään
- Siirtymä uuteen työhön http://sukkia-ja-samppanjaa.blogspot.com/2010/03/patkatyolaisen-arkea.html
- Vanhan työn keskeneräiset projektit, joissa olen mukana toukokuuhun asti.
- Opiskelujen Part 1 päätös - vielä kun saan kaikki palauttamattomat tehtävät valmiiksi.
- Kuntoprojekti
- Kämppäprojekti (pientä laittoa)
No ainakaan ei tarvitse miettiä miten sitä vapaa-aikansa käyttää kahden työn, koulun ja joidenkin harrastustensa välillä. Huoh... kyllä tää tästä ja ylöspäin mennään!
- Siirtymä uuteen työhön http://sukkia-ja-samppanjaa.blogspot.com/2010/03/patkatyolaisen-arkea.html
- Vanhan työn keskeneräiset projektit, joissa olen mukana toukokuuhun asti.
- Opiskelujen Part 1 päätös - vielä kun saan kaikki palauttamattomat tehtävät valmiiksi.
- Kuntoprojekti
- Kämppäprojekti (pientä laittoa)
No ainakaan ei tarvitse miettiä miten sitä vapaa-aikansa käyttää kahden työn, koulun ja joidenkin harrastustensa välillä. Huoh... kyllä tää tästä ja ylöspäin mennään!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)