Kesäillan viilentyessä intouduin katsomaan telkkaria pitkästä aikaa. Ihana aurinkoinen ilta ja päälle vielä popcornia, lakua ja deittiohjelmamaraton hyvän ystävän kera. Oikeastaan koko asetelma nauratti molempia, koska muotoillaan nyt vaikka näin ettei kumpikaan ole tässä viime vuosien aikana loistanut rakastajattaren roolissa. Mutta se on pikkuseikka!
Amerikan Unelmien Poikamies: mistä niitä saa tilata? Onko olemassa http://www.findmeahandsomeandrichhusband.comia/? Voiko siellä maksaa Amexilla? Tuo Jason... huoh.. I-H-Q! Tumma, kohtelias ja komea mies kaikkien niiden hysteerikkojen keskellä. Jos sarja ei tulisi niin pitkällä viiveellä täällä Suomessa, olisin jo lentänyt Kaliforniaan pelastamaan kyseisen komistuksen. 10 min ohjelman alettua oli jo pakko Googlettaa, että kenen kanssa se menee yhteen. Tosin voittaja, joku Molly, ei kyllä tässä jaksossa edes näyttäytynyt vaikka kuinka yritin bongata. Mysteeristä!
Takaisin pilvilinnoista ja iltapukujen sävyttämistä valssi-illoista Amerikan malliin ja kotimaan markkinoille. Vuorossa Treffit Pimeässä. (Tähän väliin hysteeristä naurua). Oikeasti.. Pudotus oli kova. Otetaan kuusi lähijunalla importattua keravalaista ja laitetaan Hotel Haveniin hapuilemaan pimeässä. Ensimmäinen mietteeni oli, että miksi ihmeessä Haveniin eikä Sokos Hotel Vantaalle joka olisi huomattavasti sopivampi ko. tarkoitukseen? Valot pois Tulisuudelmasta ja onnea matkaan. Mielestäni on noloa, että itseään boutique hotelliksi itseään tituleeraava paikka on mukana näinkin nolossa ja lowclass ohjelmassa.
Pointtini: suomalaisten deittikysymykset. Ne toivat mieleeni tv-sarja Pasilan komisario Pöystin treffeillä.
"Marjukka, mä olen viime aikoina käynyt saamarin monilla treffeillä, joten mä kysyn suoraan: olet sä läheisriippuvainen, tai kiinni edellisessä suhteessa? Entä olet sä nisti? Juotsä liikaa? Keskeytteletkö sä toisia ihmisiä? Nauratko sä omille jutuilles? Haluatko sä aina kännissä laulaa Aikuista naista? Käytätsä hymiöitä? Oletko sä nähnyt Amélien sata kertaa eikä riitä? Oletsä hullu? Sairaalloisen mustasukkanen? Oletsä Shania Twain -fani? Onks sulle orvot koirat jotenkin loputtoman tärkeitä? "
Ja eräs kysymys, jonka esittivät KAIKKI jakson treffailijat "millainen sä olet kännissä?" Oikeasti. Unelmien Poikamiehessä kukaan ei kysynyt tuota, puhuttiin toki loputtomasti perhesuunnittelusta, urasta, harrastuksista yms. Suomalainen kysyy: "Millainen sä olet kännissä?" Miten tuohon pitää vastata? Onko se meidän todellisen luonteemme mittari? Kuinka usein pitää olla kännissä, jotta sen känniluonteen voi laskea oikeaksi luonteeksi? Ja ehkä tärkein, paljonko me muutumme ihmisenä parin kaljan jälkeen?
Kukaan ei koskaan myönnä muuttuvansa huonoksi ihmiseksi. Vakiovastaus joka ei vie pisteitä suuntaan eikä toiseen on, suluissa mitä se oikeasti tarkoittaa: "No mä oon harvoin kännissä (aina ja vähintään joka perjantai ja useimmiten siihen riittää puoltoista siideriä). Kai musta tulee semmonen iloinen, ehkä vähän puheliaampi (vähän rasittava, alan toistelemaan samoja juttuja). Joo mä oon semmonen puhelias ja iloinen (paitsi jos mulle tulee kauheat downarit ja sitten mä itken kaikille miten mä olen ruma läski, jota ei huoli kukaan. Joskus myös musta tulee mustasukkainen ja soitan mun kaikki exät läpi siellä Onnelan portaikossa, osan niistä haukun, osalle itken et mua harmittaa miten meillä meni poikki. Aamulla hävettää. Lopuks mä sammun vessaan ja joku mun kavereista kantaa mut kotiin)!
Illan voittajaksi selviytyi Miikka! Ensimmäisen tapaamisen perusteella täysin sulkeutunut, hiljainen maalaispoika joka kolmansilla treffeillä parin lasin sävyttämänä intoutui soittamaan hitaita Ressu Redfordin tahtiin. Noloa. Onnea voittajille! ..........noooooot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti