torstai 11. maaliskuuta 2010

Pätkätyöläisen arkea

Pari vuotta pätkätöitä ja epämääräisen pituisia määräaikaisuuksia huhkittuani olen nyt mahdollisessa rekrytointiputkessa kohti vakituista työpaikkaa. Ei se toki ensimmäinen vakityöpaikkani ole, mutta tavallaan ensimmäinen lajissaan ja pääkaupunkiseudulla. Minut on yleensä valittu työtehtäviini noin puolen tunnin pituisen haastattelun jälkeen. On kerrattu mitä olen tehnyt, mitä opiskelin, mitä harrastan ja sen senmoista. Joskus mietin kun täyttelin noin sataviisikymmentä (okei, pientä hyperbolaa) työhakemusta, että minne ne hukkuvat. Eivät välttämättä minnekään. Aina sieltä voi ponnistaa jotakin, kuten nyt.

Täytin alussa mainittuun firmaan työhakemuksen joskus jo aikaa sitten. Mitään ei kuulunut silloin takaisin päin. Nyt yhtäkkiä soitettiin, että kiinnostaisiko minua tämän tyyppinen työ, jota heillä olisi tarjolla? Totta kai. Keksin jotakin miksi ko. firma minua alunperin kiinnosti ja miksi minä sopisin sinne työntekijäksi. Totuus on, että täytin hakemuksen firman nimen takia. Sitä kuulee harvoin ja se on aika ponteva. Mutta eihän sellaista voi sanoa.

Sovin minulle soittaneen henkilön kanssa puhelinhaastattelusta seuraavalle keskiviikolle. Puhuimme tunnin, edeten melkoisella vauhdilla (hänellä kiire, minä töissä). Sitten sovimme, että tulen käymään. Puhuimme lisää, tällä kertaa 2,5h ja minua haastatteli vuoron perään 3 muuta henkilöä. Jatkoimme seuraavalla viikolla kolmen uuden haastattelijan kanssa pari kolme tuntia lisää. Viimeisin heistä istui toisessa maassa ja minä hymyilin videokonferenssin välityksellä hänelle.

Sitten toimitin perinpohjaisen selvityksen opiskeluistani, todistuksistani ja muista asiakirjoista. He keskustelivat suosittelijoideni kanssa, toimitin laajennetun listan heistä. Sain kuulla olevani ykkösehdokas. Tänään sain puhelun, että saan kirjallisen tarjouksen (?) yritykseltä tänään illalla tai viimeistään huomenaamulla.

"Me olemme maailman johtava ******** alan yritys. Rekrytoimme alan parhaat kyvyt ja asiantuntijat, huippuyliopistoiden creman (=espresson pinnalla oleva vaahto) sekä kaikki, jotka meillä työskentelevät ovat osoittaneet kykynsä toimessaan. Emme markkinoi missään tai kenellekään. Asiakkaamme ovat kunkin toimimaan 50 suurinta yritystä listalla, heistäkin me valikoimme asiakkaiksi vain puolet. Me emme syleile laajaa asiakaskuntaa, me keskitymme pyramidin kärkeen ja sitä paitsi kun me laitamme laskun työstämme, ei kellään muulla ole sitä edes varaa maksaa."

Heti tämän jälkeen tiesin sopivani yritykseen kuin punainen pohja mustiin korkkareihin. Puhuja käytti enemmän superlatiiveja kertoessaan yrityksestä kuin minä blogikirjoituksissani. Täydellistä! En vaan jaksaisi enää odottaa sitä tarjousta ja tarkistaa mailiboxiani 125. kerran. Extrajännää!!! Ja päivän päällimmäinen ajatus kaikesta hehkutuksesta huolimatta: Pessimisti ei pety!

To be continued...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti